TERVETULOA lukemaan juttua: "vankilaan", kulkematta lähtöruudun kautta...Tämä tarina on lyhennetty, mutta tosi! "Suurrikollinen", jonka vankila tulee "parantamaan", olen minä, Juhani. Miksi minut laitettiin vankilaan? Olin muuttanut uuteen asuinpaikkaan syksyllä 2013 ja siellä kulkeutunut päiväsairaalajakson kautta "jatkohoitoon", erääseen kerhoon, jossa - kuinka ollakaan - kävi myös 'naapurini', johon ikävä kyllä ihastuin. Olen tutkitusti (työkykyselvitys) introvertti, joten en helposti lähesty uusia ihmisiä, saatikka, että heihin paremmin tutustuisin. No niin... menin siis ihastumaan naapuritalossa asuvaan naiseen, jonka olin ensimmäisen kerran nähnyt tuolla mt-kerhossa päiväsaaraalajakson jälkeen. Sen lisäksi, että olen introvertti niin olen eläkkeellä mm. masennuksesta johtuen. Lisäksi minulla on vasemmassa kulumaa ja hermovauria - eikä siinä vielä kaikki, nimittäin pääni ei muutenkaan ole täysin kunnossa. Alaleuassakin on aikonaan sattuneen pyöräonnettomuuden vuoksi hermovauri ja alaleuka osin tunnoton, sekä... olen myös allerginen: itselleni! (lääkkeenä mm. diprosalic) ASIAAN - kohtaamisiaMinulle selvisi melko nopeasti, että asuin ihastukseni kohteen naapuritalossa. Eräänä kauniina(?) päivänä olinkin kirjoittanut hänelle kirjeen, jonka hänelle eräänä päivänä kävin viemässä. Tuon jälkeen toimitin hänelle vielä muutamia kirjeita samaan tapaan ja liikuimme jonkin verran yhdessä, mutta sitten yllättäen kaikki muuttui. Ikävää... Tuo 'naapuri' oli lukenut, niin olen tullut ymmärtäneeksi, minua koskevia juttuja netistä. Jutut olivat ikäviä ja pääosin ns. mustamaalaamista. Niissä minun väitettiin tehneen asioita, joihin en todellakaan ollut syyllinen. Ymmärrä tuon mustamaalaamisen, koska oli melko ärhäkästi puuttunut joidenkin viranomaisten toimintaan ja siitä johtuen olivat monet henkilöt saaneet moitteita ja päätöksiäkin oli kumottu. Erinäisistä syistä johtuen olin itse saanut noihin tapauksiin liittyen korvauksia noin 20.000 euroa, mutta saamistani korvauksista ei ollut netissä mitää tietoa - tai no joo... pikkuinen maininta omilla sivuillani. 'Naapuri' olikin sitten päätellyt, että minä olen paha ja ilkeä, tai ehkä ihan kamala, ihminen, joten hän alkoi mitään asiasta sanomatta ja mitään syytä kertomatta vältellä minua. Tuon seurauksena myös käyntipäiviä tuossa "mt-kerhossa" muutettiin siten, että saimme käydä eri päivinä - tai itse asiassa minun käyntini kiellettiin melko pian tuon jälkeen. Onnistuminen? KOHTAAMISIA kaupassa Asuimme melko lähellä toisiamme, minun luonani asui myös alaikäinen poikani. Olin tutustunut myös muutamiin mukaviin naapureihin. Eräälle ikäihmiselle olin alkanut "kotiavuksi" siten, että hoidin käytännössä hänen kauppa asiansa, sekä ruokakaupassa että apteekissa. Tuosta johtuen kävin joinan päivinä läheisessä kaupassa kaksi, joskus jopa kolme, kertaa. Kolmekin kertaa, koska hain eri reissulla omat ostokseni, jolloin kantamista oli vähemmän. Kauppa oli lähellä ja minulle ei mitään merkittävää muutakaan tekemistä ollut. Kun itselleni ja pojalleni ostoksi hain niin usein pyysin poikani mukaan, ihan vaan seuraksi, sekä jotta hänenkin tuli vähän liikuttua. Poikani sai tuolloin aina päättää, että koska, siis mihin aikaan, kauppaan mentäisiin. Ikävä kyllä varsin usein poikani päätös oli "huono", koska kävin niin, että tuo 'naapuri' tuli joko vastaan, tai oli jopa kaupassa samaan aikaan. Hän tuosta kaikesta harhaisessa(?) mielessään päätteli, että minä seuraan häntä ja teki rikosilmoituksen vainoamisesta! SELITTÄISITKÖSaatuani poliisilta tietää, että 'naapurini' on tehnyt tuollaisen rikosilmoituksen aloin merkitä ylös päivät ja kellonajat, jolloin kohtasin 'naapurini' jossain. Noita kohtaamisia taisi tulla toistakymmentä siihen mennessä, kun juttu meni oikeuteen, jossa tuomari totesi, että ylös kirjaamani kohtaamiset nimenomaan osoittivat vainoamista! Todellakin - nyt, kun näin vuosien jälkeen tuota ylökirjaamista ajattelen niin minun olisi pitänyt noihin kirjaamisiin merkitä myös, että miksi olin milloin ollut jossain kaupassa tai pyörätiellä, kun 'naapurin' olin nähnyt. Minun olisi totta kai pitänyt ymmärtää pyytää pojaltani tai naapuriltani kuittaukset, pojaltani siitä, että olimme liikkeellä (kaupassa) hänen päättämänään aikana ja naapurilta, totta kai, että hän oli tuohon aikaan soittanut minulle ja pyytänyt kaupassa käymään. En ymmärtänyt noin tarkkoja kirjauksia tehdä. Onnistuminen? TUOMIONiinhän siinä sitten kävi, että minulle tuli tuomio vainoamisesta, sekä minut määrättiin LAAJENNETTUUN LÄHESTYMISKIELTOON. Kyllä harmitti, enkä kyennyt pätöstä ymmärtämään. Halusin selityksen, joten kirjoitin 'naapurille' asiasta muutamaan kertaan kysyen syitä hänen toimintaanka. Se oli tietysti laitonta. Tässä vaiheessa haluan todeta, että en ole koskaan käyttäytynyt millään tavalla väkivaltaisesti. En koskaan, en todellakaan! En ketään kohtaan. Aikoinaan, kun ensimmäinenlapsenni oli syntynyt niin jossain vaiheessa vaimoni häntä tukisti, jonka minä huomasin. Tein hänelle, ihan puhumalla, selväksi, että minun lapsiani ei ole lupa pahoinpidellä. Olihan se toki hänenkin lapsensa, mutta ihan hyvin tuosta hetkestä eteenpäin perheessämme sujui myös lasten kasvattaminen ilman väkivaltaa. Tässä välissä pitää toteta, että erään kerran, kun lapset vielä olivat pieniä niin eräs henkilö tukisti poikaani. Olisin tehnyt tuosta pahoinpitelystä rikosilmoituksen, mutta äitini puhui minut ympäri, "jotta ei tule huonot välit". Lähisukuni on aina tietänyt, että vaadin oikeudenmukaisuutta. Tuon vuoksi he aikonaan salasivat minulta poikaani kohdistuneen kiusaamisen, koska tiesivät, että asia ei todellakaan olisi jäänyt siihen. Höh! Tuosta on ikäviä seurauksia vielä tänäkin päivänä, mutta niitä nyt en ala tässä selittää, verovaroilla ne maksetaan. Onnistuminen? TOINEN TUOMIONaapurini sitten muutti toisaalle. Hän muutti keskustaan. Omalle kohdalleni osui naapurin narkomaanien toteuttama varkaus ja myöhemmin he vielä pahoinpitelivät minut, jonka johdosta minäkin muutin toisaalle. Maksuhäiriöistä johtuen minun oli vaikea löytää asuntoa. Miksi minulle oli maksuhäiriöitä? No se johtui siitä, että minut oli tuomittu maksamaan rikosvahinkokorvauksia, joiden maksamiseen minulla ei toimeentulotuen saajana ollut rahaa. Erään välittäjän kautta onnistuin kuitenkin saamaan asunnon, joka oli keskustan tuntumassa. Niinpä aloin asioida keskustan kaupassa, joka oli kilometrin kävelymatkan päässä. Eikös tämä 'naapurini' sitten asioinutkin juuri samassa kaupassa. Hänellänkin taisi olla tuohon kauppaan lyhin matka, sekä kauppa oli myös edullinen, joka ainakin minun kohdallani oli tärkeää. POLIISIHUTKINTA Jotenkin olin aavistanut, että 'naapurini' tekisi jälleen rikosilmoituksen, kun noita kaupassa käyntejä samaan aikaan aina silloin tällöin tapahtui. Varmuuden vakuudeksi päädyin ilmoittamaan poliisille aina noista kohtaamisista (sähköpostitse) ja pyysin poliisia hankkimaan niistä valvontatallenteet. Poliisi ei kuitenkaan missään tapauksessa tallenteita hankkinut, koska "ei ole syytä epäillä rikosta". Vaan miten kävi? Pian oltiin taas oikeudessa. Poliisikuulusteluissa olin, totta kai, rehellisenä henkilönä myöntänyt, että tuollaisia kaupassa kohtaamisia oli tapahtunut. Oikeudenkäynnissä 'naapurini' väitti minun häntä seuranneen, jota seikkaa hän perusteli lausumalla: "siltä musta tuntui", joka oli oikeudelle riittävä näyttö. Olin kyllä oikeuteen lähettänyt parin todistajan kirjalliset lausumat, joissa kerrottiin missä olin ollut juuri hetkeä ennen noita kohtaamisia, siis ennen kuin olin mennyt kauppaan. Toisella kerralla olin ollut A-killassa, josta olin lähtenyt kaupan kautta kotiin. Toisella kertaa olin ollut erään pubin terassilla, jonka pubin omistaja minut tunsi. Lisäksi yksi "seuraaminen" oli tapahtunut siten, että olin koko päivän ollut toisella paikkakunnalla, erään porukan kanssa, ja kotimatkalla poikkesin kaupassa, jossa (hitsi vieköön) juuri tuolloin taas tämä 'naapurini' oli samaan aikaan, joka siis jälleen oli vainoamista, josta sain tuomiona yhdyskuntapalvelua. YHDYSKUNTAPALVELU (YKP) Yhdyskuntapalvelun ensimmäinen päivä meni ihan hyvin, mutta siihen se sitten loppuikin. Jatkossa oli niin, että minun piti ensimmäiset 1½ tuntia suoritusajasta istua salissa tekemättä mitään. Voitte arvata, että se oli pitkästyttävää, etenkin ottaen huomioon, että en ole mikään pelaaja, joten kännykän kanssakaan en kauhesti osannut aikaa kuluttaa. Lähinnä luin kännykästä maakuntalehden uutisia ja sähköpostit, siinä se. Pasianssiakin koitin joskus pelata, koska varsinainen hommanikin oli yhdyskuntapalvelua toteuttaa pelaten korttia asiakkaiden kanssa, mutta kun ei ollut niitä asiakkaita! Olin itse onnistunut hankkimaan itselleni toisen suorituspaikan hyvinvointialueen toiminnoista, jonne olisin päässyt heti alusta asti, mutta se ei rikosseuraamusvirastolle (RISE) sopinut. Sitten tässä korttipelipaikassa esitettiin väite, että minä en olisi tehnyt jotain heidän pyytämäänsä hommaa, josta seurasi, että RISE esitti syyttäjälle, että YKP pitää muuttaa vankeudeksi siltä osin, kuin sitä oli suorittamatta. Vielä tänäkään päivänä kukaan ei tiedä, että mikä oli tuo tehtävä, joka minua oli pyydetty suorittamaan, jonka tekemisestä olin kieltäytynyt, eikä kukaan myöskään tiedä kuka oli se henkilö, joka oli minua pyytänyt tuon tehtävän suorittamaan. Suomi on VALTIO! Nyt sitten minut laitetaan vankilaan, jonka tavoitteena lukemani perusteella on ehkäistä rikollista toimintaa - voisiko yhteiskunta paremmin onnistua? MIKSI? Miksi minut laitetaan vankilaan? Uskon suurena syynä olevan, että olen puuttunut moniin virheellisiin viranomaipäätöksiin. Myöskin RISE on saanut osansa. Tulen noita päätöksiä myöhemmin julkaisemaan netissä. Laitan tännne nettiin, näillekin sivuille, myös muuta asiaa selvittävää aineistoa, syksyn aikana, ellen sitä ennen kuole - tai pahasti vammaudu. SUORITETTUEräs mielenkiintoinen seikka asiassa on se, että samaan aikaan, kun tätä muuntoasiaa käsiteltiin, suoritin toisen YKP:n, koska "olin uhannut tappaa tuomarin", noin oli oikeus päätellyt, mutta se ei todellakaan pidä paikkaansa. Olin toki kirjoittanut, että: "jos vääristely jatkuu niin joku muukin kuolee kuin minä." Pitää todeta, että tämän asian käsittely kaikkineen on ollut minulle poikkeuksellisen stressaavaa, minulle, joka en yleensä stressaa mistään vaan luotan erään presidentin sanoin siihen, että "kaikki menee lopulta hyvin".
|
Tänne tulee kuvia |